torstai 6. lokakuuta 2011

Järki vai tunteet?

Olen ollut valitsemiseni jälkeen jokaisessa sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa läsnä ja jokaisessa kokouksessa on jollakin lailla ollut esillä Särkisalokoti. Näissä jokaisessa kokouksessa on lautakunnan selkeä kanta ollut, että se voidaan sulkea. Kun sitten oli aika hyväksyä ensivuoden talousarvioesitys, niin muutama lautakunnan jäsen alkoikin epäillä, että onko sulkeminen välttämätöntä. Yksiselitteinen vastaus on: KIINNI! Lautakunta pohti lukuisia erilaisia vaihtoehtoja, kuten Salva ry:n ostopalvelusopimuksen irtisanominen, Kukonkallion muutaman osaston sulkeminen, Kajalakodin sulkeminen jne... Mutta yksikään näistä ratkaisuista ei ollut toteuttamiskelpoinen sillä näistä yksiköistä asiakkaiden siirtäminen Tiipilään on asukkaiden kannalta enemmän vahingollista, kuin Särkisalokodin asukkaiden siirtäminen sinne. Lisäksi mainittakoon, että muutamat Särkisalokodin asukkaat olisivat valmiita muuttamaan vaikka heti.
Särkisalolaiset, jotka nyt "taistelevat" omasta vanhainkodista voin kertoa, että Särkisalokotiin on tänä vuonna halunnut vain 2 asukasta. Kaikkien muiden toiveena on päästä Kukonkalliolle tai Paukkulakotiin, tämä johtuu siitä, että nyt entisen Särkisalon asukkailla on oikeasti mahdollisuus muuttaa vanhaan Saloon lähemmäksi omia sukulaisiaan.
On myös kerrottava, että varsinkin kesäaikaan Särkisalokotiin ei saatu koulutettua henkilökuntaa. Onneksi ei sattunut mitään ja kukaan ei tehnyt kantelua viranomaisille. Muuten koko talo olisi suljettu ihan valtion toimesta ja kaupunki olisi saanut lisäksi vielä muhkeat sakot. Voin hoitotyön ammattilaisena kertoa, että kyllä sijaisten hankkiminen vanhan Salon alueelle on työlästä ja lähes mahdotonta, niin kyllä se Särkisalokodin kohdalla on toivotonta. Turkulaisilla kun on edelleenkin pitempi matka Saloon, kuin päinvastoin.
Mainittakoon vielä, että kaupunki on taannut Perniön vanhustenkotiyhdistyksen eli Tiipilän lainat ja sen tyhjillään pitäminen tulisi kaupungille kalliimmaksi, kuin Särkisalokodin sulkeminen.
Kirjoituksestani saattaa saada sellaisen kuvan, että tuo Tiipilä on kaiken tämän takana. Voin kertoa, että ei ole. Tiipilän historiasta en kirjoiteta sen enempään, sillä se juontaa juurensa vanhan järjestelytoimikunnan aikaisiin päätöksiin. Ensin järjestelytoimikunta myönsi avustuksen Salvalle vastoin virkamiesten esitystä, mutta kun toimikunnan puheenjohtaja oli jo luvannut avustuksen, niin pitihän se myös myöntää. Kommentoin asiaa tuolloin lehdessä kahteen otteeseen (leikekirja 11.3 ja 15.3.2008)ja toimikunnan puheenjohtaja Nummentalo vastasi, että tuleviin hakemuksiin suhtaudutaan myönteisesti.