Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi

En aio blogissani lähteä pohtimaan sitä, mitä tapahtui tai kuka/ketä teki väärin.

Ei ole lainkaan sattumaan, että tällaista tapahtuu Suomessa. Suomi on valitettavasti maailman väkivaltaisimpia maita koko maailmassa. Lisäksi Suomi on maailman johtavia maita myös aseiden määrässä suhteutettuna maan asukaslukuun.
Suomessa aseenkantoluvan saanti ei enää tänä päivänä ole kovinkaan helppoa, joten en itse lähtisi aselain tiukentamisen linjalle vaikka hallitus ja porvaripuolueet yleisesti ovat ratkaisemassa ongelmaan tällä tavalla. Aselainsäädännön tiukentaminen on ratkaisu vain yhteen ilmiöön, meidän on kuitenkin syytä muistaa Myyrmannin ostoskeskuksen tapahtumat, tuolloin ei nimittäin käytetty asetta vaan omatekoista pommia.
Suomessa ei esitetä väkivaltaa, pelata räiskintäpelejä tai vietetä aikaa tietokoneella sen enempää kuin muuallakaan euroopassa. Suomalaisten väkivaltaiseen käytökseen ei siis löydy minkäänlaisia selviä perusteita. Syitä on joskus haettu jopa 1900-luvun alun köyhyydestä (Suomi oli tällöin maailman köyhimpiä maita ja täysin "luokkayhteiskunta"), sodista, nopeasta noususta maailman rikkaiden maiden joukkoon jne...
Sosiaalipolitiikka hiemankin lukenut ymmärtää minkälaisen murroksen yhteiskuntamme on käynyt lävitse itsenäisyytensä aikana. 1990-luvun alun talousvaikeudet iskivät kaikkein pahimmin juuri sosiaali- ja terveyspalveluihin. Niitä leikattiin jo Holkerin aikana, mutta synkimmät leikkaukset teki edellinen porvarihallitus ex-pääministeri Ahon johdolla.
Näitä leikkauksia maksamme takaisin nyt huomattavasti kalliimmalla. Vain murto-osa apua tarvitsevista suomalaisnuorista pääsee säännöllisten mielenterveyspalveluiden piiriin. Tällöin ongelmat ovat jo niin vakavia, että kustannukset nousevat huomattavan korkeiksi. Miksi me emme siis voisi hoitaa psyykkisestä pahoinvoinnista kärsiviä lapsia ja nuoria jo varhaisemmassa vaiheessa?
Tähän ei porvaripuolueilla liene suurempia haluja, sillä olihan 1990-luvun alun leikkaukset heidän ajamiaan ja nyt viimeinkin huomattiin, että olikin väärä leikkaamisen kohde. Tähän sanon heti, meillä Demareille ei ollut silloin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa siihen varaa. Tänä ja ensi vuonna hallituksen budjetti on ollut ylijäämäinen ja tästä rahasta 100milj. euroa ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ei olisi ollut kovinkaan suuri sijoitus.
Tähän lisäksi vielä todettakoon, että jokunen aika sitten julkaistun tutkimuksen mukaan joka kuudes suomalainen nuori syrjäytyy, joten eikö tämä jo riitä perusteeksi määrärahojen lisäämiseen? Yksikin syrjäytyminen on liikaa!

Kauhajoki

Syvimmät osanottoni kaikkien menehtyneiden omaisille, läheisille ja ystäville. Sekä myös koulun oppilaille, henkilökunnalla ja kaikille ketä tämä tragedia koskettaa.

Jospa ei sittenkään

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä kirjoittaa tämän päivän kolumnissaan (SSS 7.9.2008) sairaalatoimintojen ulkoistamisesta. Keskustalaisen ministerin puheet muistuttavat jo pitkälti hallituskumppani kokoomuksen ajamia tavoitteita.
Kolumnissaan Hyssälä kertoo matkastaan Italiaan, jossa hän on käynyt tutustumassa paikalliseen Mestren kaupungin sairaalaan. Sairaalasta 46% on rahoitettu julkisilla varoilla ja 54% yksityisellä rahalla. Sitoutumalla rakennuskustannuksiin on palvelun tuottaja saanut etuna 24 vuoden palvelusopimuksen. Sairaalan toiminnoista kaikki muu on ulkoistettu, vain pelkkä lääketieteellinen osuus on julkisen hallinnon alaisuudessa.

Hänen esittämässään mallissa siivous-, keittiö-, tekninen-, kuljetus-, ja monet muut palvelut tuotetaan yksityisen hallinnon alaisuudessa. Vaikka hinnat aluksi vaikuttavatkin hieman edullisemmilta, on kuitenkin muistettava, että sopimuksen pituus on 24 vuotta. Tänä aikana voidaan hintoja tietenkin nostaa, en nimittäin usko kenenkään rahoittavan näinkin mittavia hankkeita ilman maksimaalisia voittoja.
Ministeri Hyssälä on vain siinä suhteessa oikeassa, että sairaalan ja sen ympäristön viihtyisyydellä on myönteinen vaikutus potilaiden hyvinvointiin ja parantumisen edistymiseen. Kyllä julkinenkin sektori kykenee yksin suoriutumaan tällaisen ympäristön luomiseen, kysymys on vain päättäjien tahdosta. Seuraavaksi puuhataan tietenkin päiväkotien ulkoistamista, vain esiopetus on julkisen hallinnoimaan.