Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi

En aio blogissani lähteä pohtimaan sitä, mitä tapahtui tai kuka/ketä teki väärin.

Ei ole lainkaan sattumaan, että tällaista tapahtuu Suomessa. Suomi on valitettavasti maailman väkivaltaisimpia maita koko maailmassa. Lisäksi Suomi on maailman johtavia maita myös aseiden määrässä suhteutettuna maan asukaslukuun.
Suomessa aseenkantoluvan saanti ei enää tänä päivänä ole kovinkaan helppoa, joten en itse lähtisi aselain tiukentamisen linjalle vaikka hallitus ja porvaripuolueet yleisesti ovat ratkaisemassa ongelmaan tällä tavalla. Aselainsäädännön tiukentaminen on ratkaisu vain yhteen ilmiöön, meidän on kuitenkin syytä muistaa Myyrmannin ostoskeskuksen tapahtumat, tuolloin ei nimittäin käytetty asetta vaan omatekoista pommia.
Suomessa ei esitetä väkivaltaa, pelata räiskintäpelejä tai vietetä aikaa tietokoneella sen enempää kuin muuallakaan euroopassa. Suomalaisten väkivaltaiseen käytökseen ei siis löydy minkäänlaisia selviä perusteita. Syitä on joskus haettu jopa 1900-luvun alun köyhyydestä (Suomi oli tällöin maailman köyhimpiä maita ja täysin "luokkayhteiskunta"), sodista, nopeasta noususta maailman rikkaiden maiden joukkoon jne...
Sosiaalipolitiikka hiemankin lukenut ymmärtää minkälaisen murroksen yhteiskuntamme on käynyt lävitse itsenäisyytensä aikana. 1990-luvun alun talousvaikeudet iskivät kaikkein pahimmin juuri sosiaali- ja terveyspalveluihin. Niitä leikattiin jo Holkerin aikana, mutta synkimmät leikkaukset teki edellinen porvarihallitus ex-pääministeri Ahon johdolla.
Näitä leikkauksia maksamme takaisin nyt huomattavasti kalliimmalla. Vain murto-osa apua tarvitsevista suomalaisnuorista pääsee säännöllisten mielenterveyspalveluiden piiriin. Tällöin ongelmat ovat jo niin vakavia, että kustannukset nousevat huomattavan korkeiksi. Miksi me emme siis voisi hoitaa psyykkisestä pahoinvoinnista kärsiviä lapsia ja nuoria jo varhaisemmassa vaiheessa?
Tähän ei porvaripuolueilla liene suurempia haluja, sillä olihan 1990-luvun alun leikkaukset heidän ajamiaan ja nyt viimeinkin huomattiin, että olikin väärä leikkaamisen kohde. Tähän sanon heti, meillä Demareille ei ollut silloin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa siihen varaa. Tänä ja ensi vuonna hallituksen budjetti on ollut ylijäämäinen ja tästä rahasta 100milj. euroa ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ei olisi ollut kovinkaan suuri sijoitus.
Tähän lisäksi vielä todettakoon, että jokunen aika sitten julkaistun tutkimuksen mukaan joka kuudes suomalainen nuori syrjäytyy, joten eikö tämä jo riitä perusteeksi määrärahojen lisäämiseen? Yksikin syrjäytyminen on liikaa!